Pyytäjien tarina

Heippa, mä olen Piia @pikkuhousunainen.

Olen koko elämäni työskennellyt rakennus/kuljetusalalla ja vihannut käsitöitä. Koulussakin ompelin Singerillä sormeeni ja päätin,että tää oli tässä ja heti kun tuli mahdollisuus niin siirryin puukässään.

Koskaan ei pitäisi sanoa,ei koskaan!

Oikeanlaiset kohtaamiset saavat joskus syttymään liekkeihin sellaisen taidon, jota en uskonut minussa olevan olemassakaan.
Tämä kohtaaminen tapahtui, kun vein tyttäreni harrastuksiin ja poikkesin aikaa tappaakseni paikalliseen kangaskauppaan. Ompelimon verhon takaa kurkkasi iloiset kasvot ja kysymys kuului; Kuinka voin auttaa? Vastasin, ettet mitenkään, koska en osaa ommella.Tunnin rupattelun jälkeen huomasin ilmoittautuneeni kangaskaupalla järjestettäviin ompelulaneihin,jossa ommellaan yhdessä ja saa neuvoja ja opastusta.  

Lopputulos oli, että sain laneissa aikaseksi muutamat vaatekappaleet, joista laitoin ylpeänä
someen kuvat.Ei siinä kauan mennyt ,kun alkoi tulla tutuilta pyyntöjä tehdä vaatteita ihan tilauksesta. Siitäpä lähti toiminimeni pystyyn. Vuoden verran ompelin päätyöni ohella mekkoja,huppareita,paitoja,tunikoita yms, kunnes sain idean tehdä joululahjaksi ystäville pikkuhousuja.
 Muutaman viikon ajan vaan ompelin ja nauroin. Leikkasin ja säädin mallia oman mielen mukaiseksi. Sellaiseksi,että pikkarit pysyvät hyvin jalassa ja tuntuvat mukavilta. Pohdin jo mielenterveyttäni kun tämä oli vaan niin hauskaa ja vei mennessään.
Niin ne sitten syntyi,PYYTÄJÄT
Rakkaudesta ja hulluudesta <3

Tällä hetkellä alkuviikko menee kuorma-auton ratissa ja loppuviikkoa vietellään alushousukaupalla/ompelimossa.

Jutussa muuten mainittiin ne iloiset kasvot, ne on Sonjan. Hän pitää yhteisessä putiikissamme mittatilausompelimoa. Hän on ollut mulle korvaamaton apu, tuki ja opettaja. Ilman Sonjaa en olisi tässä, missä nyt olen.

Huumorista,hauskoista kuoseista ja naurusta. Niistä on Pyytäjät tehty.